Raah, nyt pitäisi kirjoittaa se ketuttava sähköposti siitä, että ei, en aio kandeilla arkeologiasta ainakaan tältä erää. En, kun ei vaan pysty, koska geologia on niin rakastettavaa ja ah, niin ihanaa. Siis ihan oikeasti on. Mutta en mä tahdo kirjottaa ihmisille mitään negatiivista, kun vaan positiivista ja mukavaa.

Mutta sinne lähti. Raastavaa. Vähän tuntuu kaikki raastavalta tällä hetkellä. Alkaiskohan olla jo Pentin, Matin ja Sepon aika? (valitse ekat kirjaimet kaikista ni saatat ymmärtää). On niin raah-olo ollut nyt. Inhotus.

Raah todellakin, taas unohdin tämän kokonaan. Vähän pelasin wiitäkin, nyt aloin laittaa ruokaa. Kananmunasalaattia lähinnä, ois muuten voinut tehdä kananmunia ja perunaa ja salaattia, mutta ois ehkä pitäny hoksata tämä nälän mahdollinen saapuminen silloin vähän aikaisemmin. Nyt keitän kanamunat ja annan niitten jäähtyä sen aikaa, kun paloittelen ja pesen salaatin. Tosi gourmee-ruokaa. Ehkä vois sit lisäks syödä jotain jos jää nälkä vielä.

Njäh, kun pitäisi vaatteitakin vielä pestä. Muutama käsinpesulla, kun en niistä jaksa maksaa pesukoneesta. Lähinnä niitä viimeviikonlopun kerrastoja, että niitä kehtaa sitten muutenkin käyttää.

Pitäis ehkä alkaa syödä aamupalaks puuroa. Vaikka sellasia, joita voi mikrossa laittaa. Ja joskus vois vaikka viikonloppuna tehä ohrapuuroa uunissa. Parasta puuroa ikinä. Njam. Ja pizzaa voisi myös joku kerta väsätä. Sellaista johon tulee fetaa, pestoa, porkkanaa, kesäkurpitsaa ja sipulia. Vähän juustoa päälle ja kunnon kastike.

Joskus epäilen, ettei mun suurin intohimoni olekaan kiipeily tai geologia vaan hyvästä ruuasta haaveilu. Tietty sen hyvän ruuan syöminenkin, mut se vaan on paljon paljon mukavampaa sit, kun siitä on ensin saanu haaveilla.

Njoh, ehkä jatkan sitten myöhemmin, nyt tulee niin niin niin katkonaista tekstiä.