Hah, tein pitkästä aikaa mielenterveyteni kannalta hyvän ratkaisun, ja liityin adhd aikuisten irc-kanavalle. Vertaistuki tekee joskus niin hyvää. Yleensä, kun jossain sanoo, että pitäis tehdä jotain, niin ne vaan kysyy, että mikset tee, tai pitää vaan laiskana ja tyhmänä ja saamattomana. Mutta tuolla muutkin sanoo, että mun pitäis... En oo sit ainoa.

Ihmissuhdesäädöistä en tiedä edelleenkään. Paitsi että ahdistaa ihan älyttömästi, että kaveri yrittää parittaa mua sen henkilö B:n kanssa. Mä tahdon itte päättä asioistani. Se esimerkiksi kutsu sen yksiin bileisiin... Argh, oisin tahtonu siellä olla rauhassa ja ryypätä ehkä geologien kanssa ja... En ajatella jonkun muun parasta tai mitä joku muu haluaa, kun tykätä vaan itte. Mut en kuitenkaan tahdo loukata ketään... Voisin tietty sanoa sille, että en taho, että se tulee, mut ei se oikeen niinkään ole. Saa se tulla, jos tahtoo. Mut oisin halunnu olla ihan itsenäisesti siellä kuitenkin. Tai no, tahtosin sen henkilä A:n sinne, ni voisin ryypätä ja se kattois mun perääni... On parina päivänä ollu ihan älytön ikävä sitä. Ehkä sen takia, että tajusin, että tossa toisessa olen ihastunu sen hyviin puoliin, A:ssa taas sen huonoihin... Siihen, että se on just se, vähän vaikea ja hankala, että vaatii vaivaa, kun tulkitsee sitä... Se on aina pohjimmiltaan vakava. Sellainen ihana. Mutta eipä se varmaan edes halua melkein olla mun kanssani enää... Mutta ainakin mun paras ystäväni se on.

Mutta kyllä mua ainakin tällä hetkellä ahdistaa myös se, että B:llä taitaa olla aika eri ajatukset suhteista ja seurustelusta ja tulevaisuudesta. Ehkä se on tottumisestakin kiinni, mutta mua kammottaa jotenkin, että se tahtoo olla mun kanssani. Ja se on sanonut myös, että ei sitä haittaisi, jos se olisi se, joka hankkii rahaa, niin että toinen saisi tehdä mitä haluaa. Sinänsähän se olisi mukava tilanne... Mutta... Ei... Mielummin joku samanlainen raukka kuin minä ja elettäs vaan niinkun voidaan. Oisko tuollainen suhde muka tasapainoinen? Oon liian ylpeä tollaseen.

Mutta, koska olen minä, ni en viitti parin päivän ajatusten takia sanoa vielä mitään. Tai parin viikon. Ei niistä tiedä. Sita paitsi, tartten aikaa tottua asiohin, tai no riippuu asioista. Joskus vaan tuntuu, että käytän ihmisiä hyväkseni siinä kun kehitän itsetuntemustani. Että tapaan erilaisia ihmisiä, jotta näen mitä ajattelen ja miten sitten käyttäydyn...

En ehkä kuitenkaan? Toivottavasti...