Päivällä oli ihan mukavaa, kävin kävelyllä, se venähti vähän pitemmäksi lenkiksi kuin olin ajatellut. Ehkä sellaiset kahdeksan kilometriä tuli talsittua. Oli mukavaa. Sen jälkeen olen syönyt ja tehnyt äikän tehtävän, ja vaan ollut. Ei vaan oikein ole sellainen olo, että saisi mitään aikaiseksi. Äsken söin vähän etikkasipsejä ja rusinoita, kello onneksi alkaa olla sen verran, että voi syödä oikean iltapalankin, alkaa vähän olla nälkä. Jos iltapalan syö liian aikaisin ehtii taas tulla nälkä uudestaan.

Huomenna olisi ehkä pakko tiskata. Ei vielä älyttömästi ole kertynyt tiskejä, mutta ettei kertyisikään. Tiskaaminen on hyvin epäkivaa, eli inhottavaa.

Nyt polttelen vanilijan hajuista suitsuketta. Sain "lainaan" kaverilta. Ihan kuin suitsukkeita voisi lainata... Tuskin se haluaa tuhkia palautettuna. Se itse sai ne lahjaksi, mutta ei käytä niin minä ajattelin kokeilla. Ne on kuitenkin noita kivoja suitsukkeita, joissa ei ole puutikkua sisällä. Ihan hyvältä tämäkin haisee. Vanilijalta. Ennen en kyllä tykännyt yhtään vanilijan tuoksusta. Nykyään pidän. Iltapalan jälkeen voisi jotain muutakin vielä poltella. Sellaista rauhoittavaa ja rentouttavaa. Alkoi tehdä mieli joogaan. Vielä tiistaihin pitäisi odotella. Raastavaa. Itse en yksikseni kuitenkaan saa joogattua niin, että se auttaisi samalla tavalla. Pitää myös pyytää korttiin ehkä viikko tai kaksi lisäaikaa, eiköhän ne anna, kun oli se käsi kipeä. Onneksi se alkaa olla parantunut. Sitten minut houkuteltiin osallistumaan kiipeilyseuran kisoihin, tai ainakin katsomaan. Pakko ehkä kiivetäkin. En sitten tiedä, että onko se kisapaine sellainen, joka auttaa vai sellainen, joka vie viimeisetkin taidot ja voimat. Ikävää sitten olla huono, vielä boulderoinnissa, kun siitä niin tykkään. Mutta varsinkin ne negatiiviset seinät on niin hirveän vaikeita. Pakko saada lihaksia paljon lisää.

Hoksasin just hassun jutun. Mietin, että miksi wii:n mukaan oli paino lisääntynyt melkein kilon vajaan viikon aikana. Njoh, ehkä siksi, että viimeksi kun kokeilin, en ollut päivällä syönyt kuin aamupalan, ja viikonlopun kärvistellyt korvessa. Tänään olin kuitenkin syönyt ja syönyt muinakin päivinä. Tosin ei se paino ole se mikä haittaa muutenkaan, paremman kunnon vaan haluaisin niin mielelläni. Olen vaan liian laiska...

Njoh, kyllä minä paljon muitakin asioita ajattelen. Kaikesta vaan ei viitsi kirjoittaa ja osa vaan ei ole mielessä nyt. Ehkä suurin syy sille, että edes ajattelee mitään kuntoilua, on kiipeily. Välillä harmittaa niin paljon, kun ei ole tarpeeksi hyvä siinä. Tarttisin kannustusta, ei niinkään siihen kiipeilyhetkeen, mutta muuhun kuntoiluun. En kuitenkaan tahdo siitä itselleni pakkomiellettä tehdä. Se, että kiipeily on jo pakkomielle, riittää.

Pitäis saada yksi tentti tentittyä. Kävin kurssin viime vuonna jo, se olisi nytkin, mutta ei sovi... Äh, pitää varmaan kysyä siltä luennoitsijalta koska sen voin tehdä. Ei oikein huvittaisi niin turhaa kurssia siirtää ensi vuoteen. Graah. Inhottaa tuollainen. Niin, ja huomenna lienee parasta laittaa viestiä kandintyön ohjaajalleni... Ja sanoa, että pahoittelen, että vaivasin tähän asti, mutta en aio ainakaan tällä erää tuota työtä tehdä. Kiinnostaa nimittäin kuin kilo [lisää tähän joku tylsä asia tai jotain vastenmielistä].

Ensi keskiviikkona pitäisi mennä työhaistatteluun (työhaastatteluun), että saisi edes jonkin työpaikan kesäksi. En edes haluaisi tuota.

En just nyt haluais mitään muuta kun kainaloon. Vois painautua siihen ja haistella toisen ihoa. Vois vaikka kattoa jonkun leffan ja nukahtaa siihen kun on niin hyvä olla. Vaikka leffa ois hyväkin niin silti ois mukavampi vaan nukahtaa. Mulla on nyt jo ikävä, vähän niinkun ennakkoikävä, paha mieli siitä kun tietää kuinka ikävä ehtii vielä tulla.