lähtisin hiihtämään. Tuossa ois naapurissa hiihtoladut ja nykyään saa käteviä voiteitakin, kun ei ole oikein taitoa ja tiloja alkaa mitään kunnon voiteita suksiin virittämään. Sukset olisi niin mukavat. Tottakai sitten pitäsi vielä saada raahauduttua oikeasti hiihtämään, mutta eiköhän sitä onnistuisi joskus ainakin. Hiihto olisi niin hyvää kuntoilua. Sukset tuli mieleen joogassa. Joogan jälkeen päätin perua, jos vielä mahdollista Pietarin matkan, oltaisiin tehty yliopistoporukalla. Ei olisi kovin kallis, mutta päädyin siihen, että liian. Tai että käyttäisin rahani ehkä mielummin vaikka suksiin... Mutta ihan oikeasti haaveilen uudesta Pohjois-Norjan reissusta. Vähän pitemmästä sellaisesta, johon sisältyisi vähän kävelyä ja katselua ja kiipeilyä. Yksi luennoitsija puhui yksi päivä Varangerin vuonosta ja Kongsfjordin tilliitistä ja mietin kovasti, että ollaanko käyty, kun se kysyi onko kukaan nähnyt. Piti tarkistaa, ollaan käyty, yksi kauneimpia paikkoja ikinä. Ehkä se tilliittikin nähty. Tuli kyllä niin ikävä sinne takaisin.