Mulle tulee tänään ihminen kylään. Eli äiti. Äiti kyllä valitsee aina vähän huonot vierailuajat, sellaiset kiireiset. Tänään menen kiipeilyyn, huomenna käyn ainakin hakemassa jääkiipeilyvarusteet ja teen ehkä kaverilla koulutehtävää, keskiviikkona on aamulla luentoja, illalla ehkä koulutehtävää ja torstaina myös aamulla luentoja. Perjantaina on iltapäivällä luentoja ja sitten lähden kiipeilemään jäälle. Keskiviikkona pääsisi ehkä joogaan, ja äiti kanssa. Liikaa ei pidä tällä viikolla rehkiä, että jaksaa sitten viikonloppuna. Onneksi kohta voi alkaa laittaa ruokaa, vähän muuten tuntuu, että kaikki aika menee hukkaan, kun en keksi mitä hyödyllistä voisin nyt tehdä.

Vähemmän hyödyllisenä tehtävänä voisin jatkaa haaveilua. Kaveri toi vähän etikkasipsejä tuliaiseksi Briteistä, niistä haaveilen sen jälkeen kun ne loppuvat. Ennakkohaaveilin jo sen verran, että löysin niitä netistä. Yksinkertaisesti parhaita sipsejä maailmassa. Seuraavaksi päädyin haaveilemaan hyvästä, ei kun parhaasta, suklaasta. Sitä kuitenkin saa vaan Norjasta (tai ei ainakaan Suomesta). Samalla keksin, että voin alkaa haaveilla myös naiskarkeista. Miksi kaikkea parasta saa vaan jostain muualta kuin Suomesta? Vai onko ne niin hyviä just sen takia, että niitten löytäminen on vaikeaa ja niitä saa syödä harvemmin? Sen sijaan, että söisin suklaata tai sipsejä, söin kuitenkin omenan. Ja kohta laitan ruuaksi quinoa-sipuli-valkosipuli-pakastevihannessuikale-soijahiutale-pannuruokaa. Njam, se on hyvää. Ehkä pitäisi käydä ostamassa kaupasta raejuustoa lisäksi. En kyllä taida jaksaa. Tosin leipää ja maitoakin pitäisi ostaa.

Kävinpä sittenkin. Siihen nähden, että kauppaan on matkaa ehkä 50 metriä, olen vähän laiska sinne raahautumaan. Tosin oli matkaa sen verran, että sormet ehti jäätyä, kun en jaksanut laittaa hanskoja. On kuitenkin sellaiset kahdeksantoista astetta pakkasta ulkona.

Mutta ehkä tämä riittää tältä erää, voisi alkaa sitä ruokaa suunnitella. Ja sormia lämmitellä.