Tänään on PAKKO pestä pyykkiä, koska pyykit eivät puhdistu pyykkikorissa oleilemalla. Harmi sinänsä. Pyykinpesu on jopa kamalampaa kuin tiskaaminen ja imurointi (imuroinnista voi tosin usein luistaa lakaisemalla sen sijaan ja tarvittaessa luuttuamalla lattian). Tiskaamisesta selviää vielä jotenkuten, mutta pyykinpesu...

Ensin pitää varata pyykkivuoro. Eli kävellä pyykkitupaan ja toivoa että siellä on vapaata. Pitää laittaa kännykkään varmuuden vuoksi ylös se aika joksi pyykkivuoron on varannut, vaikka se olisi tunnin päästä, tai puolentoista tunnin, tai vaikkapa puolenkin tunnin. Jos niin ei tee, ajan voi vaikka unohtaa, ja sitten se pitäisi käydä tarkistamassa pyykkituvalta ja tulisi lisää työtä ja vielä turhaan. Sen jälkeen pitää lajitella pyykit tummiin ja vaaleisiin. Jos on paljon pyykkiä, eli silloin kun on vältellyt pyykkivuoroa mahdollisimman pitkään, pitää tehdä valintoja. Pestäkö kaksi koneellista tummia, jolloin saa lakanatkin pestyä, vai yksi koneellinen tummia ja yksi vaaleita. Tällä kertaa ongelman ratkaisivat kiipeilyhousut, haluan ne puhtaiksi ja ne ovat vaaleat, lakanat saavat siis odottaa. Onneksi niitä on puhtaita vielä kaapissa, niin voisi ne kuitenkin vaihtaa nyt. Kun on lajitellut pyykit, pitää etsiä pesupähkinät tai pesuainetta, tunkea ne kassiin ja kuljettaa pyykkitupaan, tunkea koneeseen, laittaa kone päälle ja muistutus kännykkään. Pitää raahautua taas omalle asunnolle ja odottaa että kone on pessyt pyykit ja lähteä ripustamaan niitä langoille kuivumaan. Väliaikana en saa mitään aikaiseksi, koska kyttään vain kokoajan, koska pyykki on valmista. Pyykkien ripustaminen on inhottavaa, pyykit ovat märkiä ja kylmiä ja käsivarret usein kipeät joogan tai kiipeilyn jäljiltä. Kun yhden koneellisen on pessyt, pitää tehdä sama vielä toiselle koneelliselle. Pyykit eivät myöskään itse kapua takaisin huoneeseeni ja kaappiin, vaan ne pitää hakea pois joko illalla tai seuraavana päivänä. Sekin on inhottavaa, niin inhottavaa, että usein ei jaksa tyhjentää vaatteita kassita takaisin kappiin. Sitten eteisessä kököttää pari kassillista puhdasta pyykkiä ja kassit saavat toimittaa vaatekaapin virkaa. Kasseista vain on vielä vaikeampi löytää mitään kuin kaapista. Tällä kertaa olen rohkea ja pesen sukkani kääntämättä niitä nurinpäin. Eivät ne kerrasta voi tuhoutua. Paidat oli kuitenkin pakko kääntää. Vaatteet pysyvät, ainakin mukamas, parempina kuin ne pesee väärin päin... Saas nähdä.

 

Vielä puolisen tuntia armon aikaa ennen pyykkivuoroa.

 

Pyykin pesemisen lisäksi saa tänään kärsiä myös äidinkielen tehtävistä. Pitää kirjoittaa jotain omista kirjoittamisblokeista ja jäsentämistavoista. En yhtään pidä noista äidinkielen tehtävistä. Ei kiinnosta jakaa blokkejani muitten kurssilaisten tai opettajan kanssa. Ei se niille kuulu mitenkään. Voiko sellaiseen edes kirjoittaa, että useimmiten kärsin blokeista silloin, kun pitää kirjoittaa jotain tyhmää ja turhaa, niin kuin äidinkielen esseet? Jos olisin rehellinen tollaisilla kursseilla, en varmaan pääsisi niitä edes läpi. Ne sanoisivat vain, että minulla on asenneongelmia. Oikeasti niitä taitaa olla kaikilla, tai ainakin kavereillani, kukaan ei pidä noista kursseista. Olen kuitenkin jo yliopistossa, miksi kirjoitusten täytyy silti olla samanlaista liibalaabaa kuin lukiossa tai yläasteella? Kirjoittamiskursseilla, tai äidinkielessä yleensä, aina puhutaan siitä, miten on erilaisia oppijoita ja käsketään miettiä miten oppii itse, ja mistä on itselle hyötyä. Silti ei tajuta, että ei nuo itsereflektiot ja -analyysit auta kaikkia ja toimi kaikille. Ne vain aiheuttavat inhotusta eivätkä varmana paranna kirjoittamista mitenkään.

 

Pitää myös kirjoittaa essee jostain mukavasta, ikävästä, saavuttamattomasta tai muusta vastaavasta aiheesta. En enää muista niitä kaikkia vaihtoehtoja. Taidan kirjoittaa esseen mukavasta asiasta, eli kissojen paijaamisesta. Kurssia varten pitää myös kirjoittaa ainakin yksi vähän pitempi essee vapaavalintaisesta aiheesta. Ajattelin valita jonkin, josta muut eivät tajua tuon taivaallista. Varmaan jotain geologista. Kaveri ehdottaa aina tuollaisiin tehtäviin, että kirjoittaisi magman differentaatiosta. Ehkä vielä toteutan sen joku päivä. Tosin maaperä on paljon innostavampaa, niin ehkä valitsen jonkin mielenkiintoisen maaperään liittyvän aiheen.

 

Nyt pitää etsiä ne pesupähkinät tai pesuainetta siinä tapauksessa jos pesupähkinä pussi on lähtenyt muille maille vierahille, eli kaapin pohjalle piiloon.

 

Niin ja hei, miksi kaikkiin kirjoittajablokkeihin ehdotetaan ratkaisuksi tajunnan virta- kirjoittamista? Ihan kuin se minua auttaisi ollenkaan, kun en muuta kirjoittamista hallitse, kuin tajunnan virran.