Yksin ei jaksa yhtä usein tehdä kunnon ruokaa, paitsi niinä päivinä kun se ylimääräinen energia ryömii ulos kivien alta ja varpaan kynnen alta sisään ruumiiseeni. Tosin ei se varsinaisesti energiasta ole kiinni, en mitenkään tunne itseäni yksin ollessani sen jaksamammattomaksi tai energiattomammaksi tai väsyneemmäksi, ainoastaan saamattomammaksi. Yksin kun on nälkä tulee syötyä liikaa herkkuja. Sitten ällöttää, ihan vain siksi, että herkuista tulee ällötys olo. Onneksi sentään on viikonloppu nyt, niin saa ihan hyvällä omalla tunnolla elää kuin siat pellossa. Viikolla kyllä tulee muutenkin elettyä terveellisemmin, kun on joku rytmi elämässä. Rytmittömät päivät eivät tee minulle hyvää. Ehkä se jonkinlainen seura sitten tuo rytmiä elämään, ja siksi silloin kun ei ole yksin, tulee elettyä vähän enemmän. Tosin ei minuun mikä tahansa seura niin posiitivisesti vaikuta, tai varmaan vaikuttaakin, mutta moni väsyttääkin. Onneksi on sellaistakin seuraa joka niin toimii ja joka vielä mielellään minun kanssani aikaa viettää. Sellasen seurassa kun sais olla tosi usein niin elämä sujuisi paljon rattoisammin, tai ainakin terveellisemmin.